eveliiessi.blogspot.com

Kaikkina päivinä en jaksanut pitää kameraa mukana. Varsinkin kun suunnitelmissa oli vain kierrellä kaupungilla. 4. päivä olin edelleen edellisen päivän tavoin huonovointinen niin käväistiin vain omiyage-ostoksilla. 5.- ja 6. päivä menivät enemmikseen hitailla kävelyillä sateenvarjon kanssa ja rennosti ottamisella. Syötiin hyvin ja katseltiin paikkoja.  Yön pimeydessä kisuli, kun etsittiin suosittua Okonomiyaki paikkaa. Meidän vastoinkäymiseksi se oli juuri tänään suljettu, eikä sitten enää ehditty palata takaisin. Eikä muuten oltu ainoita jotka olisivat halunneet tulla samaan ravintolaan. Joka kerta hämmentää kuinka paljon suomen kieltä tulee bongattua mitä kummallisemmista paikoista ja esineistä ihan yhtäkkiä. Nämäkin oli jotain vähän kalliimpia laukkuja. Nämä kuvat Izakayasta ovat kyllä viime vuodelta, mutta törkkään ne tähän koska käytiin monta kertaa tälläkin reissulla. Ekan kerran kakkospäivänä ja myöhemmin yhdessä Miksun tunteman

Kyōto reissu alkoi hienosti meidän ollessa myöhässä vähäsen tapaamisesta, kun ei tajuttu ottaa nopeampaa junaa ja hitaasti livuttiin eteenpäin joka pysäkillä pysähtyvällä junalla. Ei sen puoleen etten tykkäisi matkustella hitaasti, mutta meillä oli aikataulua. Päätettiin mennä ensimmäisenä syömään kun osalla meistä oli nälkä aamupalan skippaamisen takia, mur. Suunnitelma osoittautui sekä hyväksi että myös todella huonoksi ideaksi. Hyväksi, sillä lähtiessämme, ovella oli puolet pidempi jonotusjono, ja huonoksi, koska seuraavaksi vuorossa oli kimonon pukeminen ja aloin voida todella huonosti. Ennen kun mentiin syömään, kuljettiin tästä ohi ja mietittiin kuinka hyvin paikka sopisi hääpaikaksi. Ruokailun jälkeen sitten tultiin saman pakan kautta asemalle ja kas siellä olikin pienen länsimaalaisen hääseremonian loppu meneillään. Oli siis pakko napata kuva. Kimonojen pukemisen aikana mulle tosiaan iski nolosti todella huono olo. Kun vielä hetkeä aiemmin jutustelin